Alumiinioksidi on epäorgaaninen aine, jonka kemiallinen kaava on A1203. Se on erittäin kova yhdiste, jonka sulamispiste on 2054 °C ja kiehumispiste 2980 °C. Se on ioninen kide, joka voiionisoitunutkorkeissa lämpötiloissa ja sitä käytetään yleisesti tulenkestävien materiaalien valmistuksessa. Kalsinoitu alumiinioksidi ja alumiinioksidi sisältävät molemmat samaa ainetta, mutta joidenkin tuotantomenetelmien ja muiden prosessien erojen vuoksi niiden käytössä on joitakin eroja suorituskyvyssä ja siten myös niissä on joitakin eroja.
Alumiinioksidi on alumiinin tärkein mineraali luonnossa. Se murskataan ja kyllästetään korkean lämpötilan natriumhydroksidiliuoksella natriumalumiinioksidiliuoksen saamiseksi. Jäännös suodatetaan, suodos jäähdytetään ja alumiinihydroksidikiteet lisätään. Pitkän sekoittamisen jälkeen natriumalumiinioksidiliuos hajoaa ja saostaa alumiinihydroksidia. Sakka erotetaan ja pestään, minkä jälkeen se kalsinoidaan 950–1200 °C:ssa, jolloin saadaan c-tyypin alumiinioksidijauhetta. Kalsinoitu alumiinioksidi on c-tyypin alumiinioksidia. Sulamis- ja kiehumispisteet ovat erittäin korkeat.
Kalsinoitu alumiinioksidi ei liukene veteen eikä happoon, ja sitä kutsutaan teollisuudessa myös alumiinioksidiksi. Se on alumiinimetallin tuotannon perusraaka-aine. Sitä voidaan käyttää myös erilaisten tulenkestävien tiilien, tulenkestävien upokkaiden, tulenkestävien putkien ja korkeita lämpötiloja kestävien laboratoriolaitteiden valmistuksessa. Sitä voidaan käyttää myös hioma-aineena, palonestoaineena ja täyteaineena. Korkean puhtauden omaava kalsinoitu alumiinioksidi on myös raaka-aine keinotekoisen korundin, keinotekoisen punaisen ja sinisen pääkiven valmistuksessa. Sitä käytetään myös nykyaikaisten laajamittaisten integroitujen piirien levyalustojen valmistukseen. Kalsinoidun alumiinioksidin ja alumiinioksidin tuotantoprosessissa ja muissa näkökohdissa on pieniä eroja, ja sovellettavat teollisuudenalat ovat myös erilaisia, joten tuotteita ostettaessa on ensin selvitettävä niiden erityiset käyttöalueet.